Karhunkierros - Matkakertomus

Kehäkettu Manfredin & toisen vuosikurssin oppilaan vaellus Kuusamon Karhunkierroksella

Rovaniemeläis-oululaisen kahden hengen retkikunnan matkakertomus vuonna 2006 tehdystä kolmen päivän vaellusreissusta Kuusamon lyhennetylle Karhunkierrokselle.

Alkujorinat ja automatka

Kun Nuorttijoki saatiin kesällä -05 valloitettua, matkalaiset rupesivat jo pohtimaan seuraavaa reissua. Kohteeksi valittiin Kuusamon suosittu Karhunkierros. Valitettavasti tällä kertaa matkakuntaan kuului vain toisen vuosikurssin erämaaoppilas Jukka R, sekä vanha kehäkettu Manfred (Antti).

Alkuperäissuunnitelmasta poiketen, matkaan päästiin vasta perjantaina iltapäivällä, töitten jälkeen. Tämä tiesi sitä, että saavuttuamme matkamme lähtöpaikalle, kellonviisari vilisti jo pitkälle yli kuutta illalla. Kun kuskimme kaarsi Oulangan kansallispuiston luontokeskuksen pihaan, rupesi taivaalta tippumaan, mitäs muutakaan, kuin isoja vesipisaroita. Siinä vaiheessa mieleemme hiipi vahvasti tunne edelliskesän Nuortin reisusta, jolloin käytännössä satoi kolme päivää putkeen. "Ei kai taas voi käydä näin huono tuuri", pohdimme auton luona.

Ensimmäinen päivä Oulangan kansallispuiston luontokeskus - Ansakämppä

Saatuamme reput selkäämme ja lähtiessämme käppäilemään kohti ensimmäistä majapaikkaamme, huomasimme onneksemme, että sade lakkasi melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ensimmäinen näköala oli heti n. kilometrin kävelyn jälkeen upeana pauhaava Kiutaköngäs. Räpsittyämme reissun ensimmäiset valokuvat, ja kiipeiltyämme aikamme joenuoman reunuksilla olevilla kallioilla, pääsimme jälleen jatkamaan matkaamme. Polku oli kuin pieni "valtatie" - sen verta leveästi se oli jo kulunut tuhansien ja taas tuhansien ihmisten kulkiessa siitä. Majapaikallemme Ansakämpälle saavuimme joskus yhdeksän korvissa, ja huomasimme siellä olevan kovastikkin elämää. Kahdeksan henkilön slovakki-poppoo oli jo "varannut" melkein koko kämpän itselleen. Lisäksi paikalta löytyi myös pariskunta Seinäjoelta, jotka myös olivat majoittuneet mökkiin. Hetken keskusteltuamme erään slovakin kanssa, he auliisti raivasivat kamojaan sen verta, että mekin mahduimme levittämään kämppään retkipatjamme. Uusi ansakämppä (vanha oli palanut joitain vuosia sitten) oli kerrassaan upeissa maisemissa. Karhunkierroksen reitti vaikutti todella suositulta, sillä hetken mökillä oltuamme pihalle porhalsi neljän hengen naisseurue Hämeenlinnasta, jotka suosiolla majoittuivat teltta-laavussa pihalla.

Ensimmäisen päivän matkan pituus: n. 7 km.

Toinen vaelluspäivä

Aamulla tulee aikainen herätys kun slovakkivaeltajilla on kullakin kello kuudelta soimassa. Jonkin aikaa makuupusseissa pyörittyämme päätimme ruveta aamutoimille. Yllätykseksemme huomasimme, että yöllä oli mökin pihapiiriin ilmestynyt kolme uutta telttaa. Matkaan lähdettyämme pidimme ensimmäisen pidemmän ja samalla lounastauon Jussinkämpällä. Matkaa oli siihen mennessä kertynyt melkein kahdeksan kilometriä. Jussinkämpällä meitä tuli vastaan Itävaltalais-pariskunta. Pariskunnan miehellä oli mukanaan lähinnä sirkuksissa nähty yksipyöräinen temppupyörä. Eipä tulis itellä mieleen kantaa moista kapistusta ylimääräisenä painona ;) Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Kitkajoen rantatörmäitä. Siellä törmäsimme muutamiin kalastajiin sekä vaeltajiin. Kitkajoen vartta pitkin kulkeva polku oli selvästi koko matkan vaikeakulkuisin osa, eikä yhtään auttanut kun jaloissa alkoi jo painaa jo väsymys. Muutamien nousujen ja laskujen jälkeen ison Karhunkierroksen reitti yhtyi pieneen Karhunkierrokseen, ja sitä kotvasen kuljettuamme saavuimme toisen päivän päätepisteeseen, Harrisuvannon laavulle. Laavulla tapasimme pariskunnan Tampereelta, jotka olivat vaeltamassa pientä Karhunkierrosta, ennen matkaansa Inariin. Parin tunnin päästä saimme lisää seuraa laavulle, kun eräopas, sekä pari IT-alan "yritysjohtajaa" saapuivat kahden venäläisen yhteistyökumppanin kanssa kalalle Kitkajoen varteen. Ollappa joskus itsekin moisessa asemassa, että voisi lähteä Lappiin kalareissulle ja siitä maksettaisiin vielä palkkaakin! Eräoppaalta tarttui illan pimentyessä vielä yksi niksi kahvipussin sulkemiseen nuotion avulla.

Toisen päivän matkan pituus n. 20 km.

Kolmas vaelluspäivä

Aamuyöllä heräsimme molemmat outoon rapinaan korvanjuuressa. Vähän rinkkojamme heiluteltuamme, huomasimme hiiren juoksevan laavun "lattian" poikki nurkassa olevaan rakoon. Aamulla tarkastettuamme rinkat, huomasimme että Jukan lainarinkkaan oli ilmestynyt pieni reikä. Epäselväksi jäi, oliko hiirulainen syypää siihen, ja varmuutta asiaan tuskin tulemme koskaan saamaan. Kolmas päivä sujui kokonaan pienen Karhunkierroksen reittiä pitkin hulppeissa Kitkajoen maisemissa. Edellisenä iltana tapaamamme eräopas tiesi kertoa että pientä Karhunkierrosta kiertää vuosittain arviolta 50 000 ihmistä, ja suurta n. 15 000. Huikeita lukuja, ja sen kyllä jo luonnosta huomasikin. Reitin loppupuolella poikkesimme matkanvarrella olevassa vanhassa myllyssä. Kylläpä se ihminen on joskus ollut kekseliäs, kun on moisenkin värkin saanut tehtyä. Myllyltä matka jatkui määränpäähämme Juumaan jossa retkikuntamme auto odotti jo malttamattomana.

Kolmannen päivän matkan pituus n. 8 km.

Kaiken kaikkiaan reissu oli varsin mahtava. Upeat maisemat ja sääkin oli kerrassaan loistava, eikä itikoita ollut juuri ainoatakaan. Oikeastaan ainut miinus oli kohtalaisen runsas väenpaljous. Karhunkierros ei ole paras valinta sille, joka hakee patikoinnilta erämaata ja "yksinäisyyttä". Kokonaismatkaa patikoinnille kertyi n. 35 km. Oikeastaan jokainen suomalainen voisi käydä kävelemässä pienen karhunkierroksen (12 km), sillä sen verta upeita maisemia Suomen luonto siellä tarjoaa!

 

Kaikkea sivustolla olevaa materiaalia suojaa tekijänoikeuslaki
© Copyright Antti Evesti ja Jukka Ronkainen 2006-