RoPS:n Liigacupin ensimmäinen “kotiottelu” pelattiin Oulussa Heinäpään palloiluhallissa, jonne oli kerääntynyt noin 500 katsojaa todistamaan etelän ja pohjoisen kohtaamista. RoPS aloitti ottelun pirteästi ja ensimmäiset 15 minuuttia peli pyörikin pääasiassa helsinkiläisten päädyssä. Pallo liikkui hyvin ja syötöt löysivät perille. Todellisia maalipaikkoja RoPS ei kuitenkaan pystynyt järjestämään.

Pelin hallinta kääntyi ottelun edetessä pikkuhiljaa HJK:lle, joka pystyi nopeasti katkaisemaan RoPS:n yksittäiset hyökkäysyritykset. Kärjessä heiluneelle Mweetwalle pelattiin palloja ja mies pitikin hyvin palloa hienojen rintakuoletusten jälkeen. Apuja hänelle ei kuitenkaan saatu ja näin hyökkäyksistä ei syntynyt kovinkaan vaarallisia tilanteita.

RoPS:n keskikenttä toimi varsinkin puolustussuuntaan hyvin. Daniel Bauer ja Mika Nurmela hoitivat puolustusvelvoitteensa moitteetta. Hyökkäyssuuntaankin startti tapahtui pallonriiston jälkeen ripeästi, mutta jostain syystä hyökkäykset aina tyrehtyivät helsinkiläisten prässiin.

RoPS:n laiturit Chilesle Chibwe ja Mika-Matti Maisonvaara eivät juurikaan erottuneet eikä keskityksiä taidettu nähdä ainuttakaan. HJK sai pelin aikana luotua kymmenen kulmapotkua RoPS:n kolmea vastaan, mutta ei pystynyt rakentamaan kulmista todellisia vaaratilanteita. Laadukkaat laukaukset puuttuivat ottelusta täysin, eivätkä maalivahdit joutuneet juurikaan kunnon torjuntatöihin.

Ottelun loppu kuumensi tunteita ja yksi punainen korttikin nähtiin Mika Nurmelan pinnan palaessa kahden keltaisen kortin arvoisesti. Muutenkin ottelun loppu meni pillipiiparoimiseksi ja ajan peluuksi, eikä siitä jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa.

Kaikenkaikkiaan ottelu oli puolustuksen riemujuhlaa, kuten tuloksestakin voi päätellä. Positiivisinta antia oli RoPS:n kannattajien hallissa varsin äänekkäästi kaikuneet kannustuslaulut ja yleisön suurehko määrä. RoPS:n esitys oli ajankohtaan ja vastustajaan nähden tyydyttävä, mutta hyökkäykseen on saatava terävyyttä kesää ajatellen.

Terveisin,
Bumajen Oulun reportteri.