RoPS voitti sunnuntaina toistaiseksi viimeisessä Veikkausliigaottelussa Kuopion kaimaseuransa Echiabhi Okodughan maalilla 1-0 (0-0). Voitto ei kuitenkaan riittänyt pitämään joukkuetta karsijan paikalla, kun JJK nipisti 2-2 tasapelillään Tampere Unitedista tarvitsemansa pisteen ja meni RoPSin ohi.

RoPS voitti kauden 26 ottelusta vain 4 ja pelasi yhtä monta tasan. Joukkue teki kauden aikana vähiten maaleja ja myös omissa soi eniten eli melkein kolmesti per ottelu, joten putoaminen ensi kaudeksi Ykköseen oli täysin oikeutettu. Missä oikein mentiin vikaan?

Myöhässä, kaikessa

Siinä missä muut seurat aloittavat joukkueen rakentamisen heti edellisen päätyttyä, pääsevät harjoittelemaan yhdessä jo tammikuussa ja hiovat Liigacupissa yhteispelinsä uomiinsa, ollaan Napapiirillä perinteisesti oltu vielä talviunilla. Usealla edelliskaudella syy tähän on ollut siinä, ettei sarjataso ole ollut ajoissa selvillä, jolloin joukkuettakin on vaikeaa rakentaa, koska pelaajat haluavat tietää missä pelaavat.

Tällä kaudella sarjataso oli hyvissä ajoin selvillä ja Ounashallin harjoitteluolosuhteet kunnossa. Joukkue harjoitteli silti lähinnä juniorien voimin, koska sambialaiset palaavat Rovaniemelle yleensä vasta helmi-maaliskuussa. RoPS-kippari Joonas Ikäläinen toisti koko kauden ajan, ettei joukkue ehtinyt missään vaiheessa hioutua yhtenäiseksi.

Pelaajahankinnat ja joukkueen rakentaminen

Bumajen äänestyksessä RoPSin viime kauden tärkeimmät pelaajat olivat Mika Nurmela, Titi Essomba ja Stephen Kunda. Kolmesta tärkeimmästä vain Kunda jatkoi joukkueessa myös tulevalla kaudella. Heistä Titin pitäminen oli käytännössä mahdotonta, koska laituri hamusi koko ajan ulkomaille, mutta sopimusehtojen kiristäminen Nurmelan kaltaiselle johtajalle oli seurajohdolta tyhmyyden ylistyslaulu. Muistutettakoon, että Nure halusi jatkaa RoPSissa, koska AC Oulu ei noussut vielä täksi kaudeksi liigaan, mutta RoPS vaati, että Oulussa asuva Nurmela olisi myös harjoitellut Rovaniemellä. Nurmelan pois päästämisen takia RoPS ja AC Oulu vaihtavat ensi kaudeksi sarjoja päittäin.

Edellisten lisäksi joukkueesta lähtivät mm. Daniel Bauer, Antti Uimaniemi, Kalle Rönkkö, Aleksandr Kulik, Juha Majava ja Patrice Ollo, jotka viimeistä lukuunottamatta kaikki olivat enemmän tai vähemmän avauksen pelaajia. Koska menetykset olivat isoja, oli syytä odottaa myös isoja hankintoja.

Seura ilmoitti jo marraskuussa solmineensa sopimukset Joonas Ikäläisen, Jarno Tenkulan, Marko Koivurannan sekä Ville  ja Kari-Pekka Syväjärven kanssa. Ikäläisen liittyminen joukkueeseen otettiin fanien keskuudessa ilolla vastaan, mutta muut hankinnat tuntuivat tässä vaiheessa lähinnä täytehankinnoilta. Pelaajamateriaalin leventäminen ei tietenkään ole ollenkaan negatiivinen asia, mutta ilmeisesti jo tässä vaiheessa oli laskettu, että uudet täsmähankinnat sambiasta tulevat olemaan uusia kundia ja mweetwoja. Helmikuussa joukkueeseen liittyivät Jefferson Pires, Echiabhi Okodugha ja Jung-Hyuk Kwon. Hankinnoista käytännössä vain Ikäläisellä ja Okodughalla oli viimeaikaisia näyttöjä liigatasolta. Tuomo Könöstäkään ei saatu ja tärkeimmät pelipaikat (keskikentän keskustassa) jätettiin täysin Sambiasta tulevien arpojen varaan.

Hallipeleissä uudet hankinnat White Simwanza ja Godfrey Chibanga eivät vakuuttaneet ollakseen joukkueelle todellisia vahvistuksia, mutta molempien kanssa solmitiin monivuotinen sopimus. Arpoihin oli pakko luottaa, koska muutakaan ei ollut.

Positiivisia yllätyksiä onneksi nähtiin. Heihin lukeutuvat Ville Syväjärvi, Jung-Hyuk Kwon ja Christopher Musonda.

Valmennus

RoPS on tunnettu siitä, ettei seura tee pitkäjänteistä työtä joukkueen valmennuksen suhteen. Edellisen kerran joukkuetta on valmentanut kaksi kautta putkeen sama valmentaja kymmenen vuotta sitten (Kari Virtanen 1998-1999). Tähän kauteen joukkue lähti edelliskauden tapaan Valeri Bondarenkon alaisuudessa, mutta jo toukokuun lopussa “heikko menestys sekä valmentajan ja pelaajien välinen luottamuspula” johtivat virolaisen potkuihin. Myös edellisen päävalmentajan potkuissa taustalla oli pelaajiston asettamat vaatimukset. Miksi heikko menestys on RoPSissa aina valmentajan eikä kenenkään muun vika?

Seuran puheenjohtaja Risto Nivan mukaan valmentajaksi oli jo tuolloin tarjolla lukuisia kotimaisia huippunimiä, mutta 1-0 voitto HJK:sta sai seurajohdon vakuuttumaan, että Mika Lumijärvi ja Zeddy Saileti saavat hilattua joukkueen vielä kuiville. Lumijärvi lupasi isoja muutoksia, mutta joukkueen kapea materiaali mahdollisti vain pieniä. Samat miehet pelasivat aina kun mahdollista ja muutoksia saatiin aikaan lähinnä tärkeiden pelaajien Musondan, Okodughan ja Syväjärven puoliksi pakollisilla pelipaikkamuutoksilla. Loppukautta kohti turpaan alkoi tulemaan yhä suurinumeroisemmin ja 9-0 Honka-tappion jälkeen “muutakaan ei keksitty”, kuin vapauttaa Lumijärvi tehtävistään ja nostaa joukkueenjohtaja Jorma Turpeenniemi Sailetin aisapariksi.

Seurajohdolla on tässä vaiheessa peiliin katsomisen paikka.Valmentajaa on helppo vaihtaa ja tehdä hänestä syntipukki. Bondarenkosta haluttiin heti kättelyssä eroon, mutta vaikka peli kulki syksyä kohti entistä heikommin mitä tehtiin? Oikeastaan ainoiksi reagoinniksi jäivät Jeremiah Anin hankinta, testimiehen tuominen Italian seiskadivarista ja protesti tapauksessa Dickson Nwakaeme. Protesti oli mielestäni täysin oikeutettu, mutta ei tuollaisen varaan voida sarjapaikkaa laskea.

Tulevalle kaudelle seuran johtoon on ehkä tulossa muutoksia. Veikkaajan jutun mukaan ensi kauden valmentajan nimi on selvillä ja lisäksi seura etsii RoPS-taustaista urheilutoimenjohtajaa, joka vastaa mm. valmentajan ja pelaajien hankinnasta. Pitkäaikaisen toimitusjohtaja Jouko Kiistalan tehtävät tulevat mahdollisesti keskittymään muuhun hallintoon ja taloudenpitoon. Nyt alkaa kuullostamaan paremmalta.

Yksilöitä vai Joukkue?

RoPSin puolustuslinjasta löytyy hyviä pelaajia – pelaajia, jotka ovat aikaisemmilla kausilla olleet kevyesti liigatasoa. Heitä ovat Janne Turpeenniemi, Stephen Kunda ja Joonas Ikäläinen (kyllä, myös kapteenimme). Pakiston neljäs lenkki Ville Syväjärvikin oli kauden positiivisin yllättäjä. Itseasiassa RoPSin 11 ottelun voitoton jakso alkoi 19. heinäkuuta MyPa-ottelusta, mikä oli ensimmäinen ottelu, josta Syväjärvi oli sivussa akillesvaivojen takia. Kun Kwonikin oli yksi parhaista maalivahdeista mitä täällä on pitkään aikaa nähty, miten joukkue voi päästää ylivoimasesti eniten maaleja kauden aikana? Jos kaikkien ropsilaisten taistelutahto ja periksiantamattomuus olisi samaa luokkaa kuin V.Syväjärvellä, joukkue olisi ollut lähempänä sarjataulukon puoliväliä kuin jumbosijaa. Suurin ongelma oli muualla.

Joukkueen peliä leimasi koko kauden ajan se ongelma, että peli ei kulkenut joukkueena. Kentällä oli lauma yksilöitä, joilla oli taitoa ja potentiaalia pelata paremmin, mutta selkeä johtaja/primusmoottori puuttui. Kapteeni-Ikäläisestä ei liiderin rooliin ollut, eikä kukaan neljästä valmentajastakaan saanut piiskattua joukkuetta pelaamaan yhteisen tavoitteen eteen. Epäyhtenäisyys vaivasi erityisesti joukkuepuolustukseen osallistumista. Osalla pelaajista ei näyttänyt olevan minkäänlaista työmoraalia, asennetta ja kurinalaisuutta osallistua siihen.